Ypäjän Blogimiitti

Vihdoin ja viimein tämä meidän Ypäjän reissusta kertova postaus on julkinen, pahoittelen viivästymistä, "jouduin" heti kotiuduttuani mökille sekä ralleihin, sekä olen joutunut hoitamaan muitakin hommia, eikä postauksen kirjoittamiselle ole jäänyt aikaa. 

Aikaisemmissa postauksissani olen jo vähän ehtinyt avaamaan hieman tätä mun ja Koleran reissua Ypäjälle, Playsson.netin blogimiittiin Honkalan tilalle. Kotoa lähdimme Perjantaina hieman ennen puoltapäivää, ja yhden pysähdyksen taktiikalla olimme perillä noin kolmen aikaan. Kolera matkusti esimerkillisesti, pitämättä yhtään meteliä. Ensimmäisenä iltana ohjelmassa oli irtokengän kiinnitystä ja sen jälkeen kävimme Olgan kanssa hölkkäilemässä hevoset kentällä. Kolera oli hieman jännittyneen oloinen mutta rentoutui kun pääsi liikkumaan.

Perjantain rastastuskuvat (c) Katri !

Lauantaiaamuna Penina piti meille ratsastustunnin. Kolera oli aluksi kiinnostunut kaikesta muusta paitsi työskentelystä, mutta kun saatiin alle vähän ravia, alkoi homma sujumaan. Olin viimeksi ollut ratsastustunnilla vuoden 2014 lopussa, ja sen huomasi siitä, että mun oma ryhtini yläkropasta oli huono. Valun liikaa hevosen kaulan päälle ja tällöin Kolera kulkee etupainoisena.

(c) Olga

(c) Olga

Teimme tunnilla perusratsastusta sekä ravissa temponvaihtelua, mikä onnistui lopulta todella hyvin, siihen nähden että Kolera on lähes koko kesän ollut laitumella enkä ole kovin usein sitä ratsastanut. Laukkaa otettiin vasta lopputunnista molempiin suuntiin muutamia nostoja, mutta Kolera oli siinä vaiheessa jo niin väsynyt, etteivät nostot olleet teräviä, mutta olin kuitenkin tyytyväinen Koleraan.

(c) Olga

Ratsastustuntien jälkeen testasimme erilaisia tuotteita, joista kirjoitin aikaisemmin postauksen, sekä keskustelimme oikeinkirjoituksen tärkeydestä blogeissa. Itse yritän aina kirjoittaa mahdollisimman selvästi sekä kieliopillisesti oikein, mutta olen huomannut että etenkin puhuessa osa suomen kielen sanoista hukkuu ja sanajärjetys muuttuu nyt kun olen opiskellut englanniksi.

(c) Katri

Lauantai-iltana pääsimme kokeilemaan vikellystä Kepa-nimisellä hevosella. En ollut ikinä oikeasti vikellystä kokeillut aikaisemmin, vaikka joskus ratsastuskouluaikoina olenkin leikkitunnilla tehnyt maailmanympärysmatkaa ja muuta. Aluksi vain ravailtiin ja laukkailtiin ilman käsiä, mutta Penina halusi mut myöhemmin uudelleen kokeilemaan muutamia temppuja, joihin kuului ravi takaperin sekä hevosen selässä makaaminen. Kepa oli onneksi hyvin rauhallinen tälläisessakin tilanteessa eikä tehnyt mitään ylimääräisiä liikkeitä.

(c) Katri

Illalla ratsastimme Olgan kanssa hevoset vielä uudelleen, sillä ne olivat karsinoissaan suurimman osan päivästä. Meillä oli käytössä pyöröaitaus hevosten ulkoilua varten, mutta päivällä ötököitä oli niin paljon etten halunnut pitää Koleraa ulkona niiden kiusattavana, vaikka meillä olikin ötökkäloimi mukana. En illalla vaatinut Koleralta paljoa, vain että se kulkisi tasaisena eikä alkaisi nojaamaan sisäohjaan. Kolera olikin todella pehmeä sekä vastaanottavainen, ja hölköttelimme kentällä noin puoli tuntia.

Omaan silmään Kolera näyttä lähes kaikissa kuvissa todella pieneltä (c) Tytti

(c) Tytti

Tässä näkyy se miten eteen ratsastaessa siirrän painoa Koleran etujaloille, pitää jatkossa kiinnittää enemmän huomiota tähän! (c) Tytti

Olen joskus vuosia sitten pyörällä kaatuessa satuttanut solisluuni ja ratsastaessa huomaan ettei vasen kyynärpää mene
 kiinni kylkeen. Tässä kuvassa tosin teen pidätettä, mutta eron huomaa hyvin. (c) Tytti

Sunnuntaina luvassa oli hevosen hierontaa sekä valokuvausoppia Linnean johdolla. Hän hieroi ensin Olgan hevosen Ilon, jonka jälkeen Kolerakin pääsi käsittelyyn, ja nautti hieronnasta selvästi. Iltapäivällä kahden aikaan lähdimme lenkille Hevosopiston maastoihin. Kolera ei ollut tietääkseni koskaan aiemmin ollut isossa porukassa maastossa, joten pienellä jännityksellä lähdettiin matkaan. Olimme alunperin jonossa toiseksi viimeisiä, mutta vaihdoimme Tytin kanssa paikkaa, sillä viimeisenä tuleva ravihevonen puuskutti koleran takamukseen, eikä Kolera tuntunut kovin tyytyväiseltä.

Maastolenkki oli oikein mukava, pääsimme kahlaamaan maastoesteradan vesiesteeseen ja ravaamaan hiittisuoralla, sekä kävelimme derbykentän ja raviradan välistä. Koleraa raviradalla viilettävät ravihevoset hämmensivät ja hän olisi halunnut itsekin päästä juoksemaan.

Kun pääsimme takaisin tallille, Penina oli tehnyt tehtäväradan kentälle. Rataan kuului pujottelu, este, hevosenkengän siirtäminen tolpan päältä toiselle sekä puomeista tehtyyn neliöön ratsastaminen sekä siellä kääntyminen. Kolera oli hieman kierroksilla maastolenkistä, joten pysähtyminen tolpan luokse että saisin hevosenkengän mukaan, meni pitkäksi, mutta muuten rata sujui hyvin. Saimme ruusukkeen ja ratsastin vielä kunniakierroksen.

Illalla kävimme Peninan sekä muiden leiriläisten kanssa tutustumassa Hevosopiston maneeseihin ja muihin hevosten liikutusalueisiin, sekä söimme grilliruokaa.

Maanantaiaamun ohjelmaan kuului vielä yksi ratsastustunti, jonka jälkeen miitti loppui. Tunnin aiheena oli kavaletit, jotka on Koleralle aina olleet vähän ongelma maapuomien lisäksi. Aloitimme tulemalla puomeja käynnissä ja ravissa, jonka jälkeen niitä nostettiin kavaleteiksi. Kolera oli vaikea saada ravaamaan puomit ja kavaletit tasaisesti, sillä sen mielestä oli helpompi hypätä. Saimme kuitenkin onnistuneitakin suorituksia ja olin Koleraan tyytyväinen. 

Teimme myös puomi-pysty-pysty-puomi tehtävää, joita ei olla Koleran kanssa kovin paljoa tehty, kun meidän oma kenttä on niin pieni ja Suojakalliollakin yleensä hypätään rataa. Kolera hieman valui tehtävällä ulkoreunaan, mutta muuten hyppäsi hyvin. 

             Ratsastustunnin jälkeen menin pakkaamaan omat tavarani, hyvästelin leiriporukan sekä kunnostin trailerin ja Koleran matkaa varten. Seuraavalle reissulle lasken heinien määrän tarkemmin, nyt jäi seitsämän paalia ylimääräistä. Kotimatka sujui myös hyvin, kuskina toimi poikaystäväni, joka veti hevostraileria ensimmäistä kertaa. Pysähdyimme Lempäälän Ideaparkissa hakemassa ruokaa sekä tarkistimme Koleran fiilikset. 

Nyt Kolera on ollut laitumella kevyellä liikutuksella, eilen se pääsi uudelle pellolle, jossa toivottavasti olisi riittävästi syömistä laidunkauden loppuun saakka.