Miksi me lopetettiin treenaaminen?

(c) Olga

Mun on jo pitkään tehnyt mieli kirjoittaa postaus siitä, miksi me lopetettiin aktiivinen treenaaminen ja kisaaminen ja miltä meidän treenit tulevaisuudessa tulee näyttämään. 

Noin puolitoista vuotta sitten, kun meidän piti alkaa tosissaan kilpailemaan 2- ja 3-tason kisoissa, alkoi Kolera kieltämään ja muuten protestoimaan ratsastaessa. Treeneissä tätä harvemmin tapahtui, joten mistään akuutista kiputilasta ei ollut kyse, vaan kiukuttelu tapahtui esimerkiksi verryttelystä ja muista hevosista poispäin ratsastaessa. Meillä kävi talvella eläinlääkäri, joka pintapuolisesti tutki Koleran, josta ei löytynyt mitään vikaa.  Kaikki varusteet ja niiden sopivuus tarkastettiin ja myös Koleran entinen omistaja kävi keväällä sitä katsomassa ja ratsastamassa, mutta mitään muuta vikaa ei löynyt kuin jotain vaativampaa (esimerkiksi pohkeenväistöä) pyydettäessä tapahtuva pysähtyminen ja potkiminen. 

Yksi mahdollisuus on se, että Kolera stressasi ylläpidossa ollessaan ratsastuskoulun ympäristöä niin paljon että olisi saanut mahahaavan ja sen takia alkanut potkimaan, mutta protestointia tapahtuu edelleen satunnaisesti, vaikka Kolera on ollut laitumella ja tarhassakin ollessaan vapaalla heinällä. Ypäjällä Kolera veti kaksi kertaa herneen nenään, ensimmäisenä iltana kun jäin kavalettia lähestyäessä vetämään hieman liikaa sekä viimeisen päivän estetunnilla kun en antanut Koleran juosta esteelle suoraan vaan aloin tehdä ympyrää. Selvästi nämä "kiukuttelut" siis liittyvät siihen etten anna Koleran tehdä jotain, vaan pyydän siltä jotain vähemmän mielenkiintoista. 

(c) Katri

Keväällä 2016 kilpailimme seuran harjoituskisoissa 70-100cm luokkia, joista yleensä ensimmäisestä luokasta hylky, ja toisesta luokasta puhdas suoritus. Kuitenkaan onnistuneita kisareissuja ei tainnut tulla koko alkukesänä kuin yksi, sillä erinäiset omat virheeni pilasivat suurimman osan starteista. Yleensä verryttelyssä tein itse jotakin typerää jonka takia en uskaltanut rataa lähteä hyppäämään. Heinäkuussa, olin jo ilmoittautunut oman seuramme kansallisiin hyppäämään, mutta viikkoa aikaisemmin olleet kisat menivät erittäin huonosti, ja peruin kaikki kisaviikonlopun lähdöt.

Tarpeeksi monen "turhan" kisapäivän jälkeen alkoi mielenkiinto kilpailemista ja muutenkin ratsastamista kohtaan kadota, ja Kolera oli loppukesän sekä viimetalven melko pitkälti pullaponina. Nyt olen kuitenkin kesän aikana innostunut treenailemaan enemmän, ja tällä viikolla suunnitelmissa olisi myös estevalmennus. 

Vielä kerran yritän siis saada Koleran sille aaltopituudelle että töitä olisi yhdessä mukava tehdä, ja että ylimääräinen ja täysin ilman syytä tapahtuva kiukuttelu jäisi pois. Mitään suurempia tavoitteita ei ole suunniteltu, mutta haluaisin vielä kerran käydä kisakentälläkin pyörähtämässä, vaikka sitten kouuradalla, mikäli esteet eivät Koleralle enää maistu.