Ypäjän blogimiitin ensimmäinen päivä

Eilen aamulla pakattiin Kolera sekä trailerillinen varusteita matkaan ja suunnattiin ensimmäistä kertaa kohti Ypäjää. Noin 250 kilmetrin matka sujui nopeasti, Ypäjälle saavuimme vähän kolmen jälkeen. Kolera pääsi pyöröaitaukseen odottamaan kun purin tavarat, ja sen jälkeen siirsin Koleran viileään karsinaan.

Meitä leiriläisiä täällä playsson.netin leirillä on neljä, ja Kolera sai naapurikseen Jyväskylästä tulleen Ilon Pilke-nimisen Suomenhevosruunan. Majoittauduimme Honkalan tilan päärakennuksen yläkerrassa aivan Ypäjän keskustan tuntumassa. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului irtokengän kiinnitystä, jossa meille esimerkkiä näytti Alex Muurinen, joka kengittää hevosia myös työkseen. 

Kavion siistimistä

Ensimmäiset naulat

Olen aina seurannut Koleran kaikki kengitykset ja irtokengän laitot, sekä kiristänyt kenkiä itsekin, joten asiat sinänsä eivät olleet uusia. Oli kuitenkin mielenkiintoista seurata työtä ja kuulla, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota.

 Ensimmäisenä tietenkin kavio kannattaa puhdistaa, ja mahdollisesti irrottaa löysällä oleva kenkä, mikäli se ei siis ole vielä irronnut. Kenkä irrotetaan aukaisemalla kotkaukset kotkaustongilla ja löysyttämällä kenkää pihdeillä kannoilta kärkeen päin samalla ottaen löystyneet naulat pois. Sen jälkeen kavion pohja puhdistetaan ja kavio siisitään mahdollisista repaleista. Kenkä tarvittaessa suoristetaan alasinta vasten, jonka jälkeen se on valmis naulattavaksi takaisin kavioon.

Kaksi ensimmäistä naulaa ovat kaikista tärkeimmät, ne määräävät miten kenkä asettuu kavioon. Mikäli kenkä on näiden ensimmäisten naulojen jälkeen aavistuksen vinossa, voidaan se suoristaa kiinnittämällä loput naulat ensin toiselle puolelle, jolloin ne työntävät kenkää suoraan. Kun kenkä on kiinnitetty, naulanpäät katkaistaan ja niiden alapuolelle tehdään rapsilla pieni ura, jolloin kavioon ei jää nauloista teräviä ulokkeita. Tämän jälkeen naulanpäät kotkattiin kotkausihdeillä, ja kengitys on valmis. 

Pääsin myös itse irroittamaan 8-vuotiaan suomenhevosruuna Maunon toisen etukengän ja lyömään sen takaisin paikalleen. Tehtävä ei ollut lähellekään yhtä vaikea kuin olin etukäteen ajatellut sen olevan, mutta työasento oli selälle rankka. Mauno jaksoi seistä kiltisti eikä kauheasti välittänyt vaikka sähelsinkin kotkauspihtien kanssa. 

Se on siinä! Toiselle puolelle tuli kotkaupihdeistä jälkiä kun ne eivät ensin ylettäneet naulojen kärkiin asti.

Tänään luvassa ainakin ratsastustunti sekä monenlaista muuta toimintaa, joista lisää myöhemmin!